Ihana Audrey

Sain päätökseen Audrey Hepburnin elämänkerran viikko sitten. Lumouduin hänen tarinastaan täysin. Ei ole juurikaan kiinnittänyt hänen töihin huomiota ja maanantaina lainasin kirjastosta Aamiainen Tiffanyllä. Ja katsoin sen kahdessa osassa kahtena iltana. Juniorin iltarytmit ei mahdollista melkein 2h leffan kattomista yhteen menoon.

Kirja oli Daniel Spoton kirjoittama. Yksi lukuisista Audreystä kirjoitetuista kirjoista. Kirjassa on paikoin aika tarkkaa selvitystä elokuvista, jotka jossain kohtaa menee jo puuroksi kun ei jaksa muistaa mikä kenekin sukunimi oli. Muuten kirjan sävy on mukava ja mielenkiintoinen tarina unohtamatta meheviä juoruja ja salasuhteita.

Audrey

 

Aamiainen Tiffanyllä elokuva on saattanut tulla televisiosta siten että olen jonkun pätkän siitä jopa nähnyt, mutta en koko elokuvaa. Holly on ihanan aito ja raikas neito jonka oikeaa roolia ei meinaa muistaa. Sehän oli New Yorkin yön ilolintu. Alunperin rooliin ajateltiin Marilyn Monroeta. Jos Marilyn olisi osan näytellyt, elokuva olisi varmasti ollu ihan erilainen tunnelmaltaan.
Surullista että Audrey ei koskaan oppinut luottamaan ja uskomaan kykyynsä ja viehkeään olemuksensa luomovoimaan. Sillä sitä hänellä todella oli.

Elokuvan parasta antia oli ihanat vaatteet Audreyllä. Niitä voisi käyttää edelleen. Ei suotta kutsuta tyyli-ikoniksi.