Luonnoksiin oli jäänyt pölyttymään tämä postaus. Julkaistaas pois :)
Mökillä viimein kaikki 20 omenapuuta on leikattu ja nyt pitkään jatkunu projekti niiden parissa saa jäädä hautumaan syksyyn asti. Tuntuu todella vaikealta irrottaa ajatukset puiden versoista. Aloitin puiden leikkaamisen 1. huhtikuuta ja valmista tuli 13.5. Vuokraemäntä auttoi osan kanssa. Saattaisin laittaa pari puuta matalaksi jos olisi omat puut. Mutta näihin ei ole syytä kajota.
Pihamaalla esiin pulpahtaneet narisiisit alkaa jo nuupahdella. Ja siniset pienet kukkaset on kadonneet jo lannoittamaan maata. Kirpparilta löysin 2 palavan rakkauden taimea ja ne laitoin maahan sunnuntaina. Isänäiti tykkäsi tuosta kukasta ja itsekin olen sen erilaisuuteen tykästynyt.
Syksyllä istutin pari ruusua jotka ei menestyneet talven yli. Harmi juttu. Luin kirjaa Pihapiiri uudistuu (kirj. Samuelsson ja Schenkmanis 1994) ja siellä kerrottiin mm. että ruusu tulisi istuttaa tarpeeksi syvälle jotta se pärjään talven yli. Ja ruusu tulisi istuttaa keväällä, ei mielellään syksyllä. Onneksi eivät olleet hinnaltaan kovin kalliita.
Kotona kasvattelen ikkunalaudalla Kosmoskukkaa ja Kesämalvikkia. Siemenet iti todella hyvin ja varret on alkaneet kasvaa nopeasti.
Sain päätökseen Audrey Hepburnin elämänkerran viikko sitten. Lumouduin hänen tarinastaan täysin. Ei ole juurikaan kiinnittänyt hänen töihin huomiota ja maanantaina lainasin kirjastosta Aamiainen Tiffanyllä. Ja katsoin sen kahdessa osassa kahtena iltana. Juniorin iltarytmit ei mahdollista melkein 2h leffan kattomista yhteen menoon.
Kirja oli Daniel Spoton kirjoittama. Yksi lukuisista Audreystä kirjoitetuista kirjoista. Kirjassa on paikoin aika tarkkaa selvitystä elokuvista, jotka jossain kohtaa menee jo puuroksi kun ei jaksa muistaa mikä kenekin sukunimi oli. Muuten kirjan sävy on mukava ja mielenkiintoinen tarina unohtamatta meheviä juoruja ja salasuhteita.
Aamiainen Tiffanyllä elokuva on saattanut tulla televisiosta siten että olen jonkun pätkän siitä jopa nähnyt, mutta en koko elokuvaa. Holly on ihanan aito ja raikas neito jonka oikeaa roolia ei meinaa muistaa. Sehän oli New Yorkin yön ilolintu. Alunperin rooliin ajateltiin Marilyn Monroeta. Jos Marilyn olisi osan näytellyt, elokuva olisi varmasti ollu ihan erilainen tunnelmaltaan.
Surullista että Audrey ei koskaan oppinut luottamaan ja uskomaan kykyynsä ja viehkeään olemuksensa luomovoimaan. Sillä sitä hänellä todella oli.
Elokuvan parasta antia oli ihanat vaatteet Audreyllä. Niitä voisi käyttää edelleen. Ei suotta kutsuta tyyli-ikoniksi.
Tulppaaneja maljakossa. Vapun kunniaksi ostin niitä itselleni kotiin. Samalla pääsin harjoittelemaan blogistaninan kovin suosiman photoscapen käyttöä näillä kuvilla. Mahtavaa kun tekniikka kehittyy ja nämä kuvankäsittelyohjelmat tulee ihan tavisten ulottuville ja vielä ilmaiseksi!
Ihanaa toukokuuta!
